2016-08-31

Helsingistä Moskovaan Leo Tolstoilla



Matka on alkanut! Helsingistä Moskovan Leningradskin asemalle matka sujui kohtalaisen mukavasti Tolstoi-junalla. Seurue oli kyllä kehnonlaista, vain yksi kolmesta miehestä puhui auttavasti englantia. Vanhempi mies tuntui olevan jokseenkin pahantuulinen Helsingistä perille asti, mutta meitsi ei antanut sen häiritä omaa matkantekoani. Aamusta nähtävänä oli lähinnä koivumetsää ja isompia tehdasalueita sekä alati junaraiteita reunustavaa betoniaitaa.

Moskovassa talsin heti ensikäteen hakemaan lippua jatkojunaan Ulan-Batorista Pekingiin Real Russianin matkatoimistolta. Sinne piti olla lippu jätettynä ja vartijalla selvät ohjeet, kuinka saan sen noudettua vaikka itse matkatoimisto oli viikonloppuna kiinni. No vastassa oli vaan pulskahko kolmikymppinen vartija ja hänen kätten heilutukset ja tyhjät lauseet. Jätin miehelle numeroni ja lähdin katsomaan Kremliniä ja punaista toria. 

Pääkallopaikalla lippua hakemassa


Ei noista nähtävyyksistä juuri kiinnostanut nauttia, kun tiesi että pitää vielä mennä päärautatieasemalle selvittämään saisko tuolle välillä ostettua uutta junalippua. Siellä olin sitten jo joskus neljän aikoihin ja koitin selkeällä englannilla pyytää junalippua, mutta turhaan. Jokaisella (jopa kansainvälisiä junalippuja myyvällä kassalla) vastaus oli ykskantaan tiuskaisten ”NO ENGLISH” . Onneksi kuitenkin viiden aikoihin joku soitti Real Russianilta, pahoitteli kauheasti sekaannusta heillä ja lupasi lipun olevan noudettavissa parin timman sisään. Ei muuta kun uudestaan Venäjän metroon seikkailemaan, sillä se matkatoimisto ei tosiaan ollut ihan keskustan liepeillä.

Lippuepisodi sai päätöksensä, kun sain tiketin vihdoista viimein haettua matkatoimistosta ja löysin vielä alueelta mukavan itsepalveluruokalan. Ratatouillea luulin ottavani, mutta stroganoffia söin. :D Siitä sitten suuntasin takaisin asemalle kaupan kautta ja odottelin junan lähtöä. Juna Ulan-Udeen lähti lopulta puoliltaöin ja sain matkaseurakseni Venäläisperheen kyseisestä kaupungista. He olivat lomailemassa ja käymässä Pietarissa ensimmäistä kertaa. Mies puhui selvää englantia, oli ollut töissä Swat Teamilla ja muissa armeijahommissa. Lisäksi viereisessä hytissä tapasin travelleripariskunnan Suomesta, joten matkaseuralle 5/5. Lisää Siperian junasta seuraavissa postauksissa.

Tee työtä, jolla on tarkoitus



Moskova oli näin yhden päivän perusteella meluinen, autoilijoita suosiva, kuuma, mutta samalla ihan kiehtova ja välistä kaunis kaupunki. Paljon isoja taloja, joissa oli varmasti toista kymmentä rappukäytävää ja kerroksia alta kolmenkymmenen. Ihmiset pääosin töykeitä metro muistutti lintsin vuoristorataa. Sen käyttö oli helppoa omaksua, mutta jonkinlaiset indikaattorit millä pysäkillä kulloinkin ollaan, olisivat olleet erittäin jeesaavia. Nyt täytyi vaan katsoa kartasta, laskea pysäkkien määrä ja toivoa jäävänsä pois oikealla!

Pahoittelen, etten kyennyt hostellin netillä enempää kuvia saati videoita lataamaan! Tulee ajallaan kunhan yhteydet paranevat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti