Matka on alkanut! Helsingistä Moskovan
Leningradskin asemalle matka sujui kohtalaisen mukavasti Tolstoi-junalla. Seurue oli kyllä
kehnonlaista, vain yksi kolmesta miehestä puhui auttavasti englantia. Vanhempi
mies tuntui olevan jokseenkin pahantuulinen Helsingistä perille asti, mutta
meitsi ei antanut sen häiritä omaa matkantekoani. Aamusta nähtävänä oli lähinnä
koivumetsää ja isompia tehdasalueita sekä alati junaraiteita reunustavaa betoniaitaa.
Moskovassa talsin heti ensikäteen hakemaan
lippua jatkojunaan Ulan-Batorista Pekingiin Real Russianin matkatoimistolta.
Sinne piti olla lippu jätettynä ja vartijalla selvät ohjeet, kuinka saan sen
noudettua vaikka itse matkatoimisto oli viikonloppuna kiinni. No vastassa oli
vaan pulskahko kolmikymppinen vartija ja hänen kätten heilutukset ja tyhjät
lauseet. Jätin miehelle numeroni ja lähdin katsomaan Kremliniä ja punaista toria.
Pääkallopaikalla lippua hakemassa
Ei noista nähtävyyksistä juuri kiinnostanut
nauttia, kun tiesi että pitää vielä mennä päärautatieasemalle selvittämään
saisko tuolle välillä ostettua uutta junalippua. Siellä olin sitten jo joskus
neljän aikoihin ja koitin selkeällä englannilla pyytää junalippua, mutta
turhaan. Jokaisella (jopa kansainvälisiä junalippuja myyvällä kassalla) vastaus
oli ykskantaan tiuskaisten ”NO ENGLISH” . Onneksi kuitenkin viiden aikoihin
joku soitti Real Russianilta, pahoitteli kauheasti sekaannusta heillä ja lupasi
lipun olevan noudettavissa parin timman sisään. Ei muuta kun uudestaan Venäjän
metroon seikkailemaan, sillä se matkatoimisto ei tosiaan ollut ihan keskustan
liepeillä.
Lippuepisodi sai päätöksensä, kun sain tiketin
vihdoista viimein haettua matkatoimistosta ja löysin vielä alueelta mukavan
itsepalveluruokalan. Ratatouillea luulin ottavani, mutta stroganoffia söin. :D
Siitä sitten suuntasin takaisin asemalle kaupan kautta ja odottelin junan
lähtöä. Juna Ulan-Udeen lähti lopulta puoliltaöin ja sain matkaseurakseni
Venäläisperheen kyseisestä kaupungista. He olivat lomailemassa ja käymässä
Pietarissa ensimmäistä kertaa. Mies puhui selvää englantia, oli ollut töissä
Swat Teamilla ja muissa armeijahommissa. Lisäksi viereisessä hytissä tapasin
travelleripariskunnan Suomesta, joten matkaseuralle 5/5. Lisää Siperian junasta seuraavissa postauksissa.
Tee työtä, jolla on tarkoitus
Moskova oli näin yhden päivän perusteella
meluinen, autoilijoita suosiva, kuuma, mutta samalla ihan kiehtova ja välistä
kaunis kaupunki. Paljon isoja taloja, joissa oli varmasti toista kymmentä
rappukäytävää ja kerroksia alta kolmenkymmenen. Ihmiset pääosin töykeitä metro
muistutti lintsin vuoristorataa. Sen käyttö oli helppoa omaksua, mutta
jonkinlaiset indikaattorit millä pysäkillä kulloinkin ollaan, olisivat olleet
erittäin jeesaavia. Nyt täytyi vaan katsoa kartasta, laskea pysäkkien määrä ja
toivoa jäävänsä pois oikealla!
Pahoittelen, etten kyennyt hostellin netillä enempää kuvia saati videoita lataamaan! Tulee ajallaan kunhan yhteydet paranevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti