Krasnoyarsk, Irkutsk, Ulan-Ude

Juna jatkoi yöllä matkaansa Novosibirskistä kohti Krasnoyarskin kaupunkia. Tämä kukkuloiden ympäröimä paikka näytti aamulla juna-asemalta katseltuna tähän mennessä hienoimmalta! Eli sellaiselta, johon voisi jo pysähtyä päiväksi pariksi ihmettelemään siperiaa. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi öljykaupungista Omskista, jossa ei näyttänyt olevan mitään katselemisen arvoista.

Krasnoyarskin juna-asema

Krasnoyarsk ei kuitenkaan jäänyt matkan hienoimmaksi pysähdyspaikaksi vaan viimeinen päivä palkitsi 4 yön viettämisen junassa. Nimittäin ensin Irkutskin kaupunki aamukasteen aikaan ja siitä pari tuntia myöhemmin juna kurvasi Baikal-järven rinteiltä alas ja maisemat (keli teki paljon) olivat ihan uskomattomat. Juna jatkoi Baikalin rantaa pitkin noin neljän tunnin ajan, joten maisemaa ehti pitkään ihailla. Järveltä noin 2 tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Buryatin pääkaupunkiin Ulan-Udeen tuntui todella pitkältä. Mitä enemmän kelloa alkoi tiiraamaan, sitä hitaammin minuutit kulkivat.

Irkutsk aamutuimaan

Baikalille matkustaisin uudestaankin!

Juna laskeutui kukkulan rinnettä

Aamiaista, lautapeliä ja maisemia

Ulan-Udessa olikin Moskovan tapaan kunnon pätsi ja aurinko porotti armotta. Liikenne oli samaa kaaosta, mutta paikka muuten vaikutti hyvin mielenkiintoiselta. Ja sitä se olikin. En ehtinyt yhdessä illassa näkemään, kuin pikkuosan keskustasta kun kävin heti hostellille päästyäni lenkillä ja myöhemmin syömässä. Ruokapuoli hoitui näppärästi kun menin paikallisilta nuorilta kysymään elekielellä mistä saisi masun täyteen. Siitä yksi sitten lähti kanssani syömään ja sainkin maistaa montaa paikallista ruokalajia. Idyllinen Ulan-Ude vaikutti aika paljon alppien pikkukyliltä, kannattaa ehdottomasti satsata tähän kaupunkiin useamman yön verran.

Ulan Ulen bulevardi

Seuraavaksi suuntaan päiväbussilla rajan yli Mongoliaan. Siellä olisi tarkoitus viettää 3 yötä ja nähdä vähän paremmin tuota maailman kylmintä ja suht saastunutta Ulan-Batoria.