Ennen pitkää postausta ajastani Pekingissä
ajattelin hieman avata ajatuksia junamatkasta Ulan-Batorista Pekingiin. Kuljin
matkan kalliilla turistien kansoittamalla ”Trans-Mongolia” –nimellä kulkevalla
junalla 0043, joka kulkee siis Moskovasta Pekingiin Mongolian halki. Juna
saapui asemalle minuutilleen aikataulussa kuljettuaan 5 yötä Moskovasta. Miksi
Suomessa lyhyenkin matkan junat ovat järjestään aikataulusta jäljessä, vaikka
yhtälailla niidenkin pitäisi olla automatisoituja ajoja?
Ei ihan viimevuoden mallia tuo veturi
Autiomaasta bongasin kotkia, kamelin ruumiin ja pari hiekanjyvää
Junaan hyppäsi kyytiin melkoinen määrä
reppureissaajia ja heidän kanssaan jaoinkin toisiksi viimeisen vaunun. Ei ollut
vaikea nähdä sitä totuutta, että me ulkomaalaiset oltiin maksettu tästä yhden
yön junamatkasta poskettoman paljon, liki 200 euroa, ja siksi saatiin majoittua
viimeisissä vaunuissa. Kiinassa ensimmäiset vaunut ovat ne johon myydään
halvimmat paikkaliput (yöjunien istuma- ja seisomapaikat). Takana matkustavat
rikkaat.
Viereisessä hytissä oli jälleen
suomalaispariskunta, jonka kanssa tuli rupateltua niitä näitä ja päiviteltyä
tuota hintaakin joka oltiin lippuihin laitettu. Asemalta sen olisi saanut
satasella ja eri junaa käyttäen varmaan 30 eurolla. Kiinalaisen junan puitteet
Venäläiseen verrattuna olivat aivan kamalat. Vessan taso oli luokkaa hirvitys,
nukkuma-alusta oli kova vaneri, jonka päälle oli vedetty kangas ja käytävät
täynnä murusia ja roskia. Säilytystilaa kamppeille oli paljon vähemmän, kuin edellisessä junassani, mutta onneksi tähän hyttiin majoittui lisäkseni vain yksi skotlantilainen. Saatiin siis kahdestaan jakaa neljän hengen hytti.
Turhan tuulettimen tilalle olisin toivonut vaikka hyllyn
Onneksi maisemat tällä matkalla olivat ehkä
koko Siperian radan huisimmat. Gobin autiomaa ja aavikko-osuudet etenkin olivat
vakuuttavia, kuin seilaisi avomerellä, mutta silmänkantamattomiin onkin hiekkaa
eikä merta. Todella vakuuttava elämys. Junan lähdettyä aamulla 8.30, oltiin
vasta illalla 8 aikoihin Kiinan rajalla. Siinä menikin liki viisi tuntia
selvittäessä passeja, viisumeita ja matkatavaroita, mutta ennen kaikkea aikaa
vei pyörien vaihto vaunuihin. Kiinan raideleveys on pienempi, kuin Euroopassa
(ja muualla maailmassa), joten muutama tunti vierähti, kun vaunuja nosteltiin
ilmaan ja alle laitettiin uudet pyörästöt. Ei sinäänsä mikään kovin
mielenkiintoinen toimenpide ja vielä vähemmän sitä kiinnosti katsella samalla
kun ripulia pidätteli. Vessaanhan ei ole asiaa, kun juna on pysähdyksissä ja
vaunu nostettuna korkealle ilmaan.
Onneksi pyörien vaihdon jälkeen juna ajoi
Erlianin asemalle ja viipyi siellä 1.5 tuntia lähtien näin aikataulun
mukaisesti joskus yhden jälkeen yöllä eteenpäin. Asemalaiturilla soi
kiinalainen musiikki, missään ei näkynyt ketään, mutta onneksi asema oli auki
ja tarpeille pääsi useamman kerran. Seuraavana aamuna herättyäni muutaman
tunnin unien jälkeen maisemat olivatkin jo perin Kiinalaiset. Riisipeltoa
toisen perään ja välillä suuria tehdasalueita. Kaikki näkemäni joet ja järvet
vihreässä liejussa ja vesi sameaa. Ilma
oli kuitenkin kirkas ja Pekingin lähestyessä alkoi tunneliosuudet. Juna kulkee
sokeritoppavuorten (tai kukkuloiden) läpi ja lyhyitä tunneleita on varmaan 50
yhteensä. Niiden välissä voi katsella alas laaksoihin ja pikkukyliin ja
ihmetellä, kuinka maisemat ovatkin niin erilaiset kuin edellisenä iltana.
Jossain vaiheessa sukellettiin Kiinan muurinkin alitse, mutta tämä jäi itsellä
huomaamatta.
Jos Kiinalainen juna jää jälkeen kaikessa
mukavuudessa ja hygieniassa Venäjän junaan verrattuna, niin yhdessä asiassa se
on ylivoimainen. Ikkunat saa nimittäin vedettyä alas ja pään työnnettyä ulos,
jolloin voi katsella veturin ja etuvaunujen matkaa kaukana edessä. Tällä saa
myös torjuttua useamman päivän aikana voimistuneet hajut vaunussa ja kuumina
hetkinä virkistystä. Yhden yön matkaksi nähtävyydet huomioiden tämä oli ihan
passeli kyyti, vaikkakin junalippu kakkosluokassa on kalliimpi, kuin lentolippu
samalla välillä. Jos aiotte joskus matkustaa yhtä kyytiä tai pidempiä pätkiä
Siperian rataa pitkin, niin ottakaa ihmeessä joku Venäläinen, mieluiten
paikallinen, juna. Näistä kolmesta kansainvälisestä ja kuuluisasta Siperian
junasta tämä Trans-Mongolia on ehdottomasti kallein vaihtoehto ja Kiinalaisten
operoimana myös tasoltaan heikoin. Trans-Manchuria –juna oli loistava ja
turistien määrä junassa vähäinen. Vladivostokkiin matkaavasta Trans-Siberia
–junasta minulla ei ole kokemusta, mutta se sijoittuu näiden kahden välillä
ollen hieman edullisempi, kuin Mongolian juna, mutta turistien suuressa
suosiossa. Hinnat ja tietoisuus lisääntyvät kuitenkin vauhdilla, joten jos olet
aikeissa joskus matkustaa Venäjän halki, kantsii se tehdä heti kun on
mahdollista!
Saastepilvestä ei tietoakaan
Ensi kerralla sitten pitkää juttua Pekingin
seikkailuistani autiolla muurilla, ukkosmyrskyn keskellä ja Sanlitunin
neonvaloissa.
♥
VastaaPoista