Moskovasta Novosibirskiin

// Wifin heikkoudesta johtuen kuvia on vielä vähän. //

Toiseksi ylin, Peking

Tätä kirjoittaessa Novosibirsk, keski-Siperian keskus on jäänyt jo kauas taakse ja juna kiitää kohti viimeistä suurta etappia Irkutskia ennen, kuin minun 84 tunnin toinen etappi Siperian junalla saa arvoisensa päätöksen. Junassa on ollut mahtavaa vaikka silloin tällöin loputtomalta tuntuvan puumetsän ja peltojen tihrustaminen likaisesta ikkunasta onkin saanut ajan kulumaan ihan ennätyshitaasti. Mutta kun on tylsää, voi aina hakea kupposen lämmintä teetä samovaarista ja ottaa kirjan käteen. Olen lukenut muutaman opuksen tässä parissa päivässä ja todennut muun muassa Jacobsin pikakahvin (jota hyttitoverini tarjosivat) olevan kamalinta pikakahvia mm. ikinä. Eipä ne niiden suklaakeksitkään olleet mitään gurmeeta…

Safkis

Junassa on minun hytissä koko matkan Swat Teamin, Marine Forcesin ja muiden USA:n armeijan erikoisosastojen palveluksesta eläköitynyt keski-ikäinen Anders, vaimo ja heidän poikansa Stefan. Ensin epäilin mitä matkasta tulee perheen kanssa samassa hytissä, mutta tämän kanssa matka on mennyt oikein leppoisasti. Mies puhuu hyvää englantia ja on kertonut paljon tietoa tästä Siperian radasta ja ajastaan Yhdysvaltain armeijan palveluksessa.

Tyypillinen noin 20 minuutin pysähdys matkalla

Lisäksi viereisestä vaunusta löytyi yllättäen kaksi suomalaista reppureissaajaa matkalla Intiaan. Heidän kanssaan olen saanut juteltua vähän vapaammin ja ollaan yhdessä muun muassa päivitelty vaunun bossia, joka bostailee meidän vaunussa ilman paitaa maha roikkuvana, leffoja katsellen ja hirmuisia kekoja pähkinöitä popsien. Miehen kanssa ei kannata joutua tuolle noin 60 senttiä leveälle käytävälle yhtä aikaa tai muuten joutuu peruuttaa takaisin hyttiin. :D

Alkumatkasta maisemiin ei pahemmin kannata satsata, mutta Novosibirskin jälkeen ne ovat oikeasti jo kuvattavia ja mielenkiintoisia. Tätä ennen korkea puumetsä peittää molemmilta puolilta rataa näkyvyyden. Metsä tai pikemminkin noin 30 metriä leveä metsän kaistale suojaa rataa pahimmilta lumikinoksilta, jotka alueella ennen Novosibirskiä ovat talvisin keskimäärin 2 metrin korkuisia. Junasta näkee myös paljon ratatyöntekijöitä, jotka asuvat perheineen junaradan lähistöllä valtion tarjoamissa vihreissä tai turkoosisissa, yleisesti rumissa, rakennuksissa.